Lomaaaaaaaaa

Bonjour!
Täältä kirjoittelee tyytyväinen lomailija :)) tuttuun tapaan loma on kaks viikkoo! Lomasuunnitelmissa on eka muutama päivä rentoutumista, tanssia, koulutöiden tekemistä sekä (toivottavasti) kavereiden näkemistä, ja tokalla viikolla, tai oikeestaan jo perjantaina lähetäänkin taas Alpeille lasketteleen. Odotan jo vähän kauhulla millanen tuntikausien automatkasta mahtaa tulla, mutta muuten matkasta vaikuttaa tulevan upee. :)

Tänään oon alottanu loman aika kivasti, heräsin myöhään ja lähin kaupungille leipomoon ja lehtikioskille. Tuoreita croissantteja ja patonkia, sekä Vogue ja "Fou de patisserie"-lehti....

This...

or that? Kas siinä lomalaisen ykköspulma!

Vähän viimeisen parin viikon ajan tapahtumia:

Viimeiset pari viikkoo oli koulussa suurta stressin aikaa, meillä oli paljon läksyjä ja kokeita, ja varsinkin mun koulutovereilleni toi stressiä ranskan suullinen Bac Blanc ja TPE:n eli ryhmätyön Bacin palautus. Koulussa huomas sellasen jännän stressaantuneen ilmapiirin ja kukaan ei suunnilleen puhunu mistään muusta kun bacista... Yhtenä meidän läksyistä oli fysiikan radioaktiivisuus ja ydinfysiikka-jaksoon liittyvä läksy, missä piti kirjoittaa pieni tutkielma jostain radioaktiivisuuden hyödyntämismuodosta. Mä kirjottelin sitten fuusioreaktiosta sähkön tuotossa ja oon supertyytyväinen siihen! Kirjotin hyvän tutkielman, ranskaks, ja aikalailla ilman sanakirjaa! :)

Ystävänpäivä oli ja meni. Täällä se on erityisesti rakastavaisten, ei ystävien päivä, joten oikeestaan me vaan päiviteltiin koko päivä koulussa sitä kuinka meillä ei oo poikaystävää ystävänpäivänä, vaikka samaan aikaan kaikkina muina päivinä ketään meistä ei oikeen kiinnostaiskaan seurustella :D Mutta no joo, 14 helmikuuta oli vähän surullinen päivä, ystävänpäivä kaukana suomiystävistä, vanhojentanssipäivä sekä eräs hyvin surullinen tapahtuma kotipuolessa vetivät ajatukset vähän muualle.

Sitähän aina sanotaan vaihtareille että kannattaa osallistua kaikkeen ja varsinkin osallistua kaikille koulun retkille, eikö vaan? No minähän teen työtä käskettyä, joskin koulun retket on vaan tutustumisretkiä lähialueen yliopistojen kampuksille, jee! Siispä kaks viikkoa sitten oli koulun retki Poitiersin yliopistolle. Retki kesti kuudesta aamulla kuuteen illalla, koska Poitiers on vähän kaukana, ja oikeestaan vaan käveltiin ympäri (jäätävän isoo) kampusaluetta, ja sitten välillä käytiin (todella huonosti valmistelluissa) koulutusesittelyissä. Koska oli tosi kylmä, tuuli ihan sikana ja satoi kaatamalla koko aika kun käveltiin ympäriinsä, niin päivä ei sitten ollut ehkä maailman nerokkain idea. Mutta tän päivän aikana keksin sen mitä ja minne haluan opiskeleen lukion jälkeen! Joku asia vaan loksahti paikalleen kun hoksasin sen, tuli sellainen sisäinen rauha ja valaistuminen. :D okei, kerrotaan nyt sitten, haluaisin Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun Helsinkiin :)

Viime viikonloppuna mun ihana aluevalvojani Julie tuli käymään. Sen kanssa on aina niin helppo puhua ja lisäksi se tuntuu olevan ainoa ranskalainen joka oikeesti ymmärtää tän tilanteen, vaikka toki senkin vaihtovuodesta on jo paljon aikaa. Käytiin testaan kaupungin uusi leipomo, sen Paris-Brest-leivonnainen ansaitsee kyllä viisi tähteä!
Meillä oli myös laskettelureissun "suunnitteluillallinen", kaikki neljätoista henkee tuli meille illastaan ja se oli ihan hyvä mahdollisuus sitten tutustua kaikkiin ihmisiin vähän jo ennen lähtöö :)

Nyt viime perjantaina juhlittiin Tiphainen 2-vuotissynttäreitä! Se on kova Mikki Hiiri- fani, niin me sitten koristeltiin kämppä ja illallispöytä mikkihiiriteemalla ja kakkukin sai mikkikoristeet :) Paikalla oli kaikki isovanhemmat eli Jean-Michel ja Isabelle, Francoise ja Alain ja  Marylene ja Alain sekä myös Marie sekä Benoit ja Sandrine.
Tiphaine sai paljon lahjoja, muunmuasa ekan Barbinsa ja pari playmobil- rakennelmaa, mä en enää kohta tiedä miten me mahdutaan elämään täällä kaikkien näitten lelujen kanssa! :D

Eilen sunnuntaina, kun palailtiin Anthonyn isovanhempien luota lounaalta, päätin repäistä ja lähdin Anthonyn ja Albanin kanssa futispeliin. Oikeestaan koko Anthonyn puolen suku on tän Saint Sulpice- joukkueen kannattajia, ja koska mäkin tykkän futiksesta niin lähin sitten kattoon niitten kaa. Mikä virhe!  Ulkona oli kylmä, stadionilla ei ollut katsomoa tai edes penkkejä, pelit joita oli loppujenlopuks 2 oli huonoja ja katsojia tosi vähän. Oikeestaan vois sanoo et pelaajia surkeempia on vaan ihmiset jotka viittii tulla kattoon näitä pelejä... Pahinta oli kun koko juttu kesti neljä tuntia ja puolessa välissä mun kännykästä loppu akku! Sitä tylsistymisen määrää!

Semmoista siellä...

Hyvää lomaa kans kaikille suomalaisille lomailijoille!! <3

A bientôt! bisous, Veera